tiistai 17. helmikuuta 2015

Syvillä vesillä

Silloin aikanaan eli suurinpiirtein parikymppisenä otsalohkossa oli aina sellainen fiilis että "lapsia ja silleen". Normi-kuvio. Volvosta ja cockerspanielista ei ole ikinä ollut niin väliä ja kahitiili-talot ovat... No. Ne nyt vaan ovat. Enemmän olen rintamamies-henkilöitymä, jos siis tuota linjaa pidetään.

Sitä oli silloin jo mielessä niitä kauhun paikkoja.Siitä ensimmäisestä eli vauvanpaskasta pääsin kyllä ihan järkeilemällä yli. Se nyt kuuluu kuvioon ja eihän se piimä mihinkään haise. Aika helppo rasti siis.

Toinen panssarieste olikin sitten silloin etukäteenkin vaikeampi. Se oli oksennustauti. "Joo onhan lapset ihan kivoja mutta...."

Oikeasti. "HHHRRRYYÄÄÄÄGGGGGGHHHHHHH.........ITKUA........................LIMAAAAAA.........HRRRRRRYYYYYYÄÄÄÄGHHHHHHH................ITKUA............................"

Ok. Tiedätte. Lakanoita, patjoja. Sängynrunkoja. Katon lastulevypaloja. "Kiehu pata kiehu". Olen katsellut ikkunasta Kaurialassa (tuttu Irwineille) kuinka uusi vuosi paukkuu. Äidin kanssa.

Siitäkin on nyt selvitty.

Tänään sitten tuli kolmas. Täi.

Olen tehnyt mitä piti tehdä. Mukaanlukien kerma-pekoni-pastan kera punaviinin.

https://www.youtube.com/watch?v=sMCXrlxkhx0

For Frodo!!!!

Hyi saatana!

Kauhuskenarioitani on jäljellä kolme. Yksi niistä on lapsen heroiinikoukku. Jammut kakkosena (kirvestä mutta vaari saattaisi ehtiä ensin). Viimeistä en kerro mutta sen voivat osaajat ajatella.

#traumatisoitunut. Vaati Talvisodan henkeä. Tähän väliin nyt heti Sabatonia: https://www.youtube.com/watch?v=q5CaQ37VYvw


1 kommentti:

  1. Meiltä puuttuu vielä täit ja kihomadot...

    VastaaPoista