Ugandalaisetkin ovat näin itsenäisyyspäivänsä alla olleet aktiivisina. Ruotsin lähetystöstäkin paljastui puolentoista miljoonan euron kavallus.
Talous sakkaa yhä kiihtyvällä tahdilla. Kokonais-inflaatio huitelee rapia seiskassa ja ruoan hinnan nousu kymmenenpilkkukahdessa. Nämä ovat siis taas virallisia lukuja. Vaaleihin on aikaa vielä puolisen vuotta joten eiköhän se vuoden 2011 ennätys 30,5% saada vielä nuijittua.
Mbale-Soroti ja Tororo-Mbale teiden pohjat/perustukset ovat ruvenneet pettämään. Tämä on siinä mielessä hassua että noita tienpätkiä ei ole vielä ehditty edes virallisesti avata. Uusiksi menevät.
Pajero on edelleen pajalla. Kansiremontin olivat joutuneet suorittamaan koska autoileva kansanosa viivytteli huoltoon viennissä, kehoituksista huolimatta. Autoilussakin pätee sanonta "oppia ikä kaikki"...
Muuten on mennyt ajoittaisia hermostumisia potiessa. Olen huomannut että olen tullut yhä allergisemmaksi tietynlaiselle käytökselle. Niinkuin vaikka sille, että ugandalainen ei nyt vaan yksinkertaisesti osaa a) seurata kellosta ajan kulumista, b) ajaa autoa/moottoripyörää tms ja c) antaa ymmärrettäviä selityksiä idioottimaiselle mielivaltailulleen.
Ensimmäinen on aika yksiselitteinen eikä siitä sen enempää. Tuo toinen... Koululla, jonne siis joka aamu likkojen kanssa kävelemme, vallitsee edelleen aivan täysi kaaos liikennejärjestelyjen suhteen. Tämä vain ja ainoastaan siksi että ihmiset eivät suostu noudattamaan ohjeistettuja kulkureittejä/-suuntia. Kun onhan se nyt niin kätevää jättää se Land Cruiser parkkiin keskelle risteystä. Ja tämä ei ole vitsi. Lisäksi alueella, jossa kävelee lapsia ja aikuisia tukuittain on aivan hyväksyttävää kaahailla vastaantulevien kaistalla.
Parasta näissä on ollut se, että meikäläiseen on pari kertaa jo osuttukin. Kerran autolla ja kerran bodalla.
C): Uintigaalaan meno. U. kun tuli valituksi koulun uintijoukkueeseen. Jostain aivan käsittämättömästä syystä edelleenkään mootoripyörällä liikkuva asiakas/vanhempi ei saa parkkeerata ajokkiaan sinne minne muut parkkeeraavat. "We don't allow bodas in at all." Sanoo koulun manageri, kirjaimellisesti nojaten samaan aikaan koulun parkkipaikalle pysäköityyn moottoripyörään.
Bonus: Perjantaina uudelle talolle tuli myrkyttäjät hommiin joten meikäläisen piti käydä hakemassa U. aiemmin koulusta.
Siellä on uusi sääntö: Vanhemmat eivät pääse porteista sisään ennen kuin kello on tasan kaksi. Sopii todella hienosti koulun mainostamaan "aina avoimet ovet tulla seuraamaan opetusta"-politiikkaan mutta ei nyt siitä. Portinvartijaa en voinut moittia sillä hän noudatti vain saamiaan ohjeita.
Onneksi näin kaltereiden takana entisen kouluavustajani ja pyysin häntä hakemaan jonkun toimistosta avaamaan gatea. Kun oli niin kuin hoppua.
Sieltä sitä sitten tultiin, HR:n pomon toimesta, ja ryhdyttiin huutamaan mulle kuin alaiselle. "Ai sulla on täällä ongelma? Mitä sä mua tänne pyydät ja teet sun ongelmasta mun ongelmaa?"
Olin hetken hiljaa ja katsoin ympärilleni. Muut paikalla jo olleet vanhemmat haukkoivat henkeään. Oikea sanamuoto olisi ehkä "olivat tyrmistyneitä". Tuntien sen jenkki-italo äidin, joka siinä takanani kohteluani kuunteli olen aivan varma että perästä on kuulunut.
Tyydyin vastaamaan HR:n akalle jotta "Tämähän on sun ongelmasi. Koitatko sä siis sanoa, että mä en saa lastani ulos täältä kesken päivän jos jotain sattuu?"
Ei se kuulemma koittanut niin sanoa. Olisi kuulemma vaan kiva jos koulua infottaisiin etukäteen tällaisestä. Oli pakko kuitata että olisihan se joo varmaan. Ihan yhtä kivaa kuin olisi kuulla koulun puolelta infoa siitä, että pieniltä loppuivat ranskantunnit. En huutanut, olin pikemminkin hyvin jäinen. On se nyt vittu että maksavaa asiakasta koitetaan pomottaa lotkonaamojen toimesta. Niinpä tulikin sitten lähetettyä ystävällinen mutta asioiden tilaa ja palvelusuhteiden suuntia muistuttava meili koulun toimistoon.
Aika pitkään ne pystyivät mun kanssa ihmisiksi olemaan.
Kuvia:
Helvetin ruman kiinalaisen kenkätelineen pakkaus. Kiinnittäkää huomionne vihreällä pohjalla olevaan tekstiin. WTF?
Uutta pihaa ja uutta keinua.
Vielä on jonkun verran aseteltavaa ja luonnollisesti suurin osa tavaroista on hukassa/jossain kaapissa tallessa.
Uusi pääase.
You were lucky to have a LAKE! There were a hundred and sixty of us living in a small shoebox in the middle of the road.
MP: Cardboard box?
TG: Aye.
MP: You were lucky. We lived for three months in a brown paper bag in a septic tank. We used to have to get up at six o'clock in the morning, clean the bag, eat a crust of stale bread, go to work down mill for fourteen hours a day week in-week out. When we got home, out Dad would thrash us to sleep with his belt!
Ennen Merseyn derbyä piti viritellä lautasta katolle. Toi on Kampalan keskusta.
Tank Hill.
Peukku-poloinen alkaa näyttää värejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti