tiistai 6. syyskuuta 2016

Voitto ja kisoihin!

Oltiin sunnuntaina finskiporukalla katsomassa potkupalloa Namboolella. Tässä vähän siitä ja muutama kuva:










Tähän peliin valmistautuminen ei alkanut Ugandalta ihan nuottien mukaan/meni juuri niinkuin pitkin. Miten sen ottaa. Melvyn Lorenzen, kahden passin mies Werder Bremenistä (Uganda salli kaksoiskansalaisuuden pari-kolme vuotta sitten) oli saatu houkuteltua mukaan reenipeleihin mukaan mutta tyypillisen tehokkaasti Ugandan liitonmiehet ryssivät asian jos toisenkin, alkaen pelaajan lentolipuista ja niin edespäin. Melwyn oli todennut Ugandan viiksimiehille jotain tunkeista ja jäänyt Bremeniin.

Vaikka eipä sillä. Näissä matseissa ei oikeastaan ole mitään väliä kuka siellä kentällä kirmaa. Itse nyt en ole sattuneesta syystä Veikkausliigaa nähnyt vuosikausiin kuin netistä. Siitä huolimatta uskon vilpittömästi seurueemme turkulaisen, tamperelaisen ja rollolaisen nuoremman polven Afrikan inehmojen sanaan: "Siinä Vepsun ja HIFK:n välissä. Klubi olisi pöllyttänyt kumpaakin.

Matsista... Sitä samaa edelleen. Kun maltti pysyi yksinkertaisten asioiden kanssa, aukesi siitä joka kerran tonttia. Siis ihan perus-kolmioita pelaamalla. Oikeasti. 

Pitää kuitenkin muistaa, että jalkapallo ei ole pelkästään voittamista ja joukkueurheilua. Ehei. Aina voi koittaa keskityksen sijaan pistää vielä yhdet putket. Ihan yhtä maaliahan se loppujen lopuksi oli kun paja oli täynnä ja dumari sitä myöden taskussa. Uganda tuli 3-5-1-1 lujaa. Mikä nyt ymmärrettävää oli, kaikki omissa käsissä viimeisessä kotimatsissa. Kulmaa kulman perään tuhraantui kunnes Uganda vihdoista viimein pääsi 3-0 hyökkäykseen, vain tuhriakseen sen. Seuranneen hässäkän päätteeksi joku pääsi täräyttämään karat kolmesta metristä maalin kattoon.

MM-karsinnoissa en välttämättä näe Cranesilla muuta kuin kiusaajan roolin. Se on vaan niin että edes välttävästi edes modernihkoa jalkapalloa pelaava joukkue voittaa nämä.

Mutta: Tapahtumastahan näissä aina sitten kuitenkin lopulta on kyse. VIP katsomoon oli liput ja kokoontumisen + pelipaikoille siirtymisen jälkeen huomasimme lahjoneemme itsemme VVIP-katsomoon. Mikä oli kuitenkin virhe sillä sieltä ei päässyt kaljalle tauolla. Yritettiin kyllä mutta jouduimme perääntymään. Tätä vetäytymistämme ei kärkitiedustelijamme ms.N kuitenkaan huomannut ja näin ollen jonkin ajan perästä urhea soturikuningattaremme tetsasi paikoille takaisin, kuljettaen mukanaan kunnioitettavan määrän tuopposia. Salut!

Edellisellä kerralla UG-Sambia Nations Cupin karsinnan ratkaisevassa matsissa bisseä myytiin sixpackeissä katsomoon. Nyt standeillä kierteli vain jotain helevetin Red Bullin ja Marie-keksien kaupustelijoita. Ttuako niillä tekee?

Mitä näistä kertoisi lisää? Paikalla oli mm. El Classicossa ja Merseyn derbyssä käynyttä väkeä. Taas. Todettiin ilmapiiriltään kepoisiksi tapahtumiksi nuo, laulut poislukien. Tätä meteliä/fiilistä/energiaa ei vaan pysty kuvaamaan. Ja edelleen: Kun ttu opettelisivat chanttamaan koska laulaa tällä köyhäinmantereela osataan. Mutta kun ei. Tööööt-töööööt-tööööt.

Tänään sitten selvisi tuo yleinen väenpaljouskin. Kun meinaan tuntui, että ei Namboolella ihan niin ruuhkaista ole ennen ollut. Siellä olivat paikalliset FUFA:n Alajat painaneet 45k vetävälle stadikalle kevyesti jonkun 55k tikettiä. Semmoisesta 15 000 stadikan ulkopuolelle lipun kanssa jääneestä oli jo paikanpäällä huhua.

Matsi loppui aikanaan ja pitch invasion oli tosiasia. Lähdettiin nostelemaan siinä vaiheessa koska se ei tarvitse kuin yhden triggerhappyn mellakkapoliisin jne. Eivät ne kyllä siinä vaiheessa vedelleet vielä edes pampuilla mutta ei vara venettä kaada. Kurkku on edelleen karrella kaksitahti- ja diesel pakokaasun seassa mopon perässä keikkumisesta. Tein nimittäin sen virheen, että istuin bodan ritsille heti stadionilla. Nopeammin olisin ehtinyt kävellen kilsan-puolentoista päässä ollevalle Jinja Roadin Shellille jossa on iso boda-asema. Niinkuin viimeksi.

No, ei sitä kaikkia kommervenkkejä voi aina muistaa.

Päivän uutisena kerron, että Ugandan parlamentti meni ja sääti lain. Tuon lain mukaan ulkomaalaisien vähittäiskauppiaiden tulee kolmen kuukauden sisään tehdä jotain isoja investointeja tai sitten laittaa pillit pussiin ja häipyä maasta. Se on loppu kohta kaupanpitäminen siis näiltä. Tämä koskee tällä kertaa lähinnä kiinalaisia sillä noilla inkkareilla taitaa aika monella olla UG:n passi. Mikä ei kolinan ja kauppojen polttamisen alkaessa kuitenkaan tule paikallisille merkitsemään yhtään mitään.

Kinkit ja muut kun ovat näes kilpailleet ugandalaiset ulos markkinoilta. Pidemmät aukioloajat ja parempi laskutaito tekee ennenpitkää bisneksessä sen. Totuuden nimissä pitää muistuttaa, että aika hikipajojahan nuo yksityiset supermarketit välillä ovat. Ne ovat sitä kuitenkin omistajastaan huolimatta. Kuuluu ns. kuvioon. Eikä kiinalaisten yleisehkö asennoituminen paikallisia kohtaan ainakaan helpota asiaa...

Syyksi näille toimille parlamentti esitti, että ugandalaiset kauppiaat maksavat verojen kautta heidänkin palkkansa. Joo-o, niin tekevät.

Nyt vaan herää kysymys että eivätkö ne kiinalaiset puodinpitäjät sitten maksa veroja? Eivät varmaan kaikki mutta aika iso osa kuitenkin.

Idihän ajoi aikanaan samasta syystä inkkarit ulos maasta ja hienostihan siinä kävi. Odotettavissa lieneekin jotain saman suuntaista.

Tämä on sitä oikeaa xenofobiaa ja rasismia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti