tiistai 16. toukokuuta 2017

Korkean paikan leirilla notebook copy-paste aiheuttaa tuskaa

Viikko takana hotellissa. Tai oikeastaan onhan tata jo rapia harrastettu kun kamppa lahti alta Kampalassa keskiviikkona. Siella oli tosin kaytossa liikennointivalineita ja muutenkin tutut seudut joten en oikeastaan laske mokomaa.

Eipa silla etta taalla nyt autoa tai mopoa niin olisi kaivannutkaan, viela. Asmaran keskusta on aika pieni ja kaikki on kavelymatkan paassa. Koulullekin lompsottelussa menee nelivuotiaan kanssa cooperin verran. Talolta, jonne siis muutetaan nailla nakymin perjantaina, menee sama aika. Silloin tuo kulkuneuvottomuus saattaa ruveta puraisemaan kun taytyy raijata kaiken maailman vetta ja elintarviketta mestoille. Onhan meinaan niin, etta 2,5 kilsaa merenpinnasta vaatii ainakin meikalaiselta pienta veroaan. Aika hyvin sita on tahan mennessa kuitenkin jalka noussut. Ei ole ollut kylla puhettakaan etta mitaan urheilullisliikunnallista aktiviteettia olisin edes harkinnut. Hiljaa hyva tulee.

Identiteettikorttia odotellessa mennaan myos. Tuolla id- kortilla voi sitten ruveta jaagaamaan paikallista ajokorttia yms.

Likat tosiaan aloittivat koulun eilen ja U:n kohdalla epailykseni akateemisesta iisiydesta taitavat pitaa paikkansa. Jenkki- curriculumin mukaan menevat ja se meinasi U:n sijoittumista tokalle luokalle, ikansa mukaan. Eihan siina mitaan sinansa mutta kun opettajansa tuli E:ta hakiessani toteamaan kun olleen oikeassa viime viikon pikku briiffissani:"Joo, se on tise asiassa se olisi yksin luokan top- ryhma mutta ei sita oikein voi, vaSuomesta.

uutena laittaa yksin tekemaan juttuja." U. itse sanoi vievansa tanaan kouluun oman kirjansa koska luokassa olevat opukset ovat "Ambrosolin ykkosluokan juttuja". Kirjastontatikin oli pakottanut ottamaan jotain " Green eggs and ham"- tyylista (I'm Sam I am, loistava teos) eika Lemony Snicketsia saanutkaan. Matikassa oli vedelty  kaksinumeroisia yhteenlaskuja eika kerto/jakolaskusta ollut tietoakaan. U. itse haluaisi olla ikatoveriensa kanssa mutta kylla sillekin eilen vahan valkeni etta tylsaksi voipi ensi vuosi kolmosella kayda jos sen kertaa. Korostan viela etta yhtaan en ole likkaa himassa naissa asioissa prepannut, normaalien pelien yms. lisaksi siis.

Tavattiin koululla myos Eritrean pitkaikaisin expat. Venalainen yliopiston matikan (?) ex-proffa. Oli tullut 21 vuotta sitten tanne yliopistoon opettamaan ja sitten yliopisto oli mennyt kiinni. Nyt se on koululla matikanopena. Sanoi etta mikas taalla, varsinkin nyt kun oli taas tullut vettakin talon putkiin, kahden viikon tauon jalkeen. On ollut vahan kuivaa naes. Meidan talossa, kuten monessa muussakin toki, on naita tilanteita varten holjan kokoiset maanalaiset vesisailiot jotka pitavat poppoon pesuvedessa toivottavasti pitkaan.

Injeraa ja shiroa on syoty vasta kahdesti. Torilla kaytiin pallistelemassa lauantaina. Siella naytti rahalla saavan ihan mukavasti perus- pottua ja muuta normiruokaa. Erikoisemmat suomalaisherkut kuten Koskenlaskijat sun muut taytyy sitten tuoda taas Suomesta


Hirmu paljon ihmiset kehuvat Massawan snorklausmahdollisuuksia. Ne saattavat kylla jaada meilta syyspuolelle koska termostaatti on niilla seuduilla saadettyna jo aika auki. Ilmankosteus oli viime viikolla ollut 98%.

Paljonhan sita on mutta opittavaa taas edessa mutta kuten sanottu, so far so good. Ihmiset ovat edelleen ystavallisia, kaupunki on edelleen kuin italialainen pikkukaupunki jne. Aijat istuvat tee- tai kahvikuppostensa aaressa kahviloissa ja puhuvat tarinoitaan bisneksista ja rintamaltakin. Espresso on hyvaa (vaikka valilla ainakin taalla hotellilla sen tuli kestaa) ja Asmara Zibib on valilla siihen kylkeen kelpo anisette.

Jatkamme harjoituksia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti