maanantai 25. syyskuuta 2017

Aina tykännyt Sasha Baron Cohenista


Etsikää itse se Kazakstan laulu...

Mitäs se Vonnegutin Jack Patton-hahmo aina ilmeettömänä peililasiensa takaa sanoikaan?

Meidän kuusi vuotta tontilla olleet vartijat vaihtuivat lauantaina. Olivat pojat päässeet asettumaan meidän makuun vähän liian hyvin taloksi. Tai lähinnä yksi niistä oli, toisen oirehtiessa hieman siihen suuntaan. Kolmas kaveri olisi ollut asiallinen mutta nyt lähtivät kaikki.

Kas kun se nyt ei ole oikein soveliasta että pihamaalle päästetään täysin vieraita ihmisiä hakemaan vettä (meiltä kysymättä) ja samalla telotaan koiria. Ei ole myöskään kivaa että meidän talon edessä lastataan henkilöautoon vesikanistereita samaan aikaan kun kaivosta pohja alkaa pölistä. Ei ole mukavaa herätä torstai-perjantain yönä kahdelta yöllä kun vesipumppu alkaa pauhata katolla puolen minuutin pätkissä, kymmenisen minuutin välein aina tuonne rapia neljään asti aamulla kun yövuorossa ollut täyttelee vesikannuja. Ei ole mukavaa kun samainen kaveri ilmoittaa pokkana bensiinilitran hinnaksi 50 nakfaa oikean hinnan ollessa 30. Ei ole mukavaa että vartija, yritettyään ensin saada votkapullokauppaa ja rahanvaihtoa pyörimään, kertoo meille kylään/asioille tuleville että "Pitää olla varovainen noitten juttujen kanssa, joku voi pian saada tietää että te käytte täällä." Ei ole mukavaa että vartija viettää aikaansa lähinnä läheisen työväentalon baarissa kahvilla.

Oli pakko laittaa ne kaikki mäkeen koska tuo hankalin oli sukua eräälle Vaimon kannalta tärkeälle ministeriön tyypille, eli ei voitu yksilöidä. Toisaalta kyllä päätöksen vartijafirman sisäisistä siirroista teki Firman turvapäällikkö. Hän totesi että "Onpas sattunutkin etteivät postit ole pyörähtäneet näiden kohdalla noin pitkään aikaan. Ei kuulu hyvään turvakulttuuriin, asia pitää korjata." Päätös siis ei ole meidän. Virallisesti.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Billy Idol, I'd do anything

Saadakseni nuoruusvuoteni takaisin... Ei vaan. Kuka sitä Liippiksen latkimista ja biljardipallon lyöntiä silmät kiinni enää jaksaisi?

Se mulla tuossa oli mielessä, että eilen tuli tuon biisin verran vuosia siitä, kun kaikki viimeistään alkoi mennä täällä tuiksi. Pistivät lehtiä Aleksis Kiven veljesten verran kiinni rysäyksellä ja koko maan painotalot velvoitettiin lopettamaan kaikki työt, alkaen yökerhojen flyerien ja hääkutsujen painamisesta. Jos on kiinnostusta niin sen hiekkamaiden uutiskanavan sivuilta löytyy matskua, jonka näin äkikseltään luettuna voin kyllä allekirjoittaa. Hakuun vaan lontooksi muistan lehdistö kuoli päivän tämä maa. Toinen hassu on loppumaton anarkia anekdootti. Noihin liittyen:

Mulla on ollut tapana pitää aina tuota Lintu Sinisen lyhytviestipalvelua päällä kun duunailen koneella. Kokemus Kampalasta opetti että sieltä kaikkein nopeimmin sai hoteista hoteinta infoa paikallisista tapahtumista. No, täällä asia on tietysti hieman toisin. Ja niinpä tämä osuus viestinnästä on kanssa nyt näin, silleen pientä aktiivisuutta vaativana.

Anyways; Eilen rupesi virrassa olemaan juttua Iso-Britannian uutistoimiston lanseeraamista uusista nettikanavista tämän alueen kielille. Sitten tuli tuota vuosipäivä-uutista. Ornitologit löytävät kyllä ihan tämän kolkan nimelläkin.

Meni pari tuntia niin tuolla mäen päällä aktivoiduttiin ja voi veljet. Kyllä siinä tuli asiat laitettua paikoilleen.

Muuta asiaa: Eritrealaiselle yläkoulun liikunnanopelle on mahdottoman hankalaa ja fyysisesti uuvuttavaa vetää kolme liikuntatuntia päivässä. Kyllä kaksi on maksimi. Tässähän ei sinänsä ole hirveästi uutta, ei siellä Ugandan Adjumanissakaan maikoilla hommat suoraan sanoen ihan kauheasti painaneet. Aamulla tunti ja sitten iltapäivällä toinen. Väliajat mukulat olivat usein siellä kuin Ellun kanat luokissaan.

Pistetyöskentely/kiertoharjoittelu on myös hyvin epäilyttävää, sillä miten sitä siinä sitten vahtii kaikkien niiden 40 oppilaan oppivan sen kuperkeikan teon? Eee-hei. Ne laitetaan jonoon ja siitä sitten kuperkeikka valvovan silmän alla. Liikunnan opetustilojen ollessa rajalliset on vain yksi opettaja kerrallaan tulessa ja muut ovat vapaalla. Kysyttäessä "Oletteko koskaan olleet kummatkin samaan aikaan samalla tunnilla, jotta siis mahdollistuisi kaksi valvottua suorituspaikkaa?" oli vastaanotto kohtalaisen jäinen. "Vain yksi opettaja voi olla vastuussa tunnista."

Ns. "teoriatunteja" varten youtubesta kerättävään opetusvideo-pankkiin suhtauduttiin sentään posivilisesti.

"Noita jos o enemmä ni ei myö Antti viihytä..."  Vaikka eipä sillä; ei tuo liikunnan puoli ole välttämättä pyytänyt ketään avukseen vaan pyyntö on voinut aivan hyvin tulla oppilaitoksen johdon taholta. Ja sen verran olen ollut jutuissa että liikunnan ukkeli ei välttämättä ole ihan parhaissa väleissä toimiston kanssa. Että: "Kyl myö tullaa toimee ain. Sie älä Tassu suotta hättäile. Kato hää on kovin vanha. Tääl on vissii kaik opettajatkii kapiukkoloi, ja hyöhä ne o sotilaallisii. Mut ollaa myö ennenkii toimee tultu..."

Sunnuntaina käytiin U:n kanssa pyörälenkillä ja nähtiin se Asmaran kuuluisa Tankkien Hautausmaakin. Sen jälkeen siis kun oltiin yhytetty kusipäävartija kulman takaa työväenyhdistyksen baarista omin luvin kahveelta. Totuuden nimissä erilaista kuorma-autoa sun muuta Grazia siellä romukasassa nipussa näkyi enimmäkseen olevan, mutta kyllä siitä muurista muutaman T-55:n tornin pystyi BTRien ja Ällien lisäksi bongaamaan. Täytyy mennä sinne toiste oikein kunnon ajalla.









perjantai 15. syyskuuta 2017

Baptised in fire, 40:1. Primo Victoria!

 "Mis laaja aukee Pohjanmaa..." Etiopialaisten it-pattereiden hylättyjä tuliasemia ohitettiin muutamia.
 Nuo "haikit" ovat yleensä, topografiasta johtuen tyyliä "ensin alas, sitten ylös". Tällä kertaa oli kyseessä erään vaeltelu"organisaation" jäsenen jäähyväispoljento, joten väkeä oli normaalia enemmän.
 Siinä sitä kaljansiementä kasvaa. Kun ei vaan halla veisi. Kastelualueilla kolmea satuahan täältäkin voidaan saada. Kun vaan olisi sitä vettä jolla kastella.
 Tanssahtelua alppiniityllä a'la Julie Andrews.
Tetris-taloja again. 
 Can't beat the real thing...

 Jeesus ratsasti aasilla, aasit rats... ei vaan. Ortodoksikirkkoja piisaa.
 Aika Mordoria tuo maisema välillä on. Ja nyt on siis sentään vielä ns. kosteata.
 Ihan hyvin voi vuohen teurasjätteet vipata muovipussissa kadulle. Kyllä ne sieltä putsaantuvat.
Katsokaa nyt vaikka. Siinäkin on kallo jo lähtenyt itsekseen etenemään kohti lopullista leposijaansa. 
 Keskustan bussiasemaa aamutuimaan.
 Normi-kauppani ei ollut auki joten piti hakea tomaattipyreet (kaljaa), tomaattipyreet (kaljaa) tuolta. Ei vaan. Kaljaa kannattaa hakea berjoshkasta koska sieltä sitä saa taaloilla noin puoleen hintaan.
 Joka aamu kansalaispalveluksen viemärin aukaisuporukka kokoontuu tässä, nelimetristen harjaterästensä kanssa. Keski-ikä sakilla on 'bout 50-60 vuotta. Ihan takuuvarmoja "seitenvitosia"kin on joukossa.
 Leivänmyyjiä.
 Ihan vaan katua. Kirkontornia korjataan, kyllä siellä aina silloin tällöin joku äijä näkyy kuraa seinään laappivankin.

 On hienoa, että Eritrean kansa on vaivalla tappelemansa itsenäisyyden myötä saanut parannettua elinolojaan. Kehityksen pyörät ne pyörivät ympäri, ympäri ja ympäri. Kloppoti kloppoti klops. Noissa yhteenhitsatuissa öljytynnereissä viedään vettä kohti taas jotain asuinaluetta. Jakelu pelaa. 
 Tämän soturin tapaamme lasten koulumatkalla joka aamu lepäämästä samassa paikassa. 
Perjantai. Tuossa on ilmeisesti jonkinsortin bileet tulossa viikonloppuna.

Juu. Noin muuten oli mukava taas eilen ja toissapäivänä käydä "laitoksella" kuulemassa liikunnan tiedekunnan päällikön mietteitä hälle ojentamastani esimerkinomaisesta "näin minä vetäisin 7-8 vuotiaiden fudistunnin opettamisen opettajaopiskelijoille". Sanotaanko nyt vaikka niin, että sedällä ei ihan ole ehkä hallussa se fakta, että hänen opiskelijoistaan 40% ei jatka koulutustaan vaan he todellakin 12. oppivuotensa jälkeen sijoittuvat alakouluihin opettajaksi. Jotta ne niinkuin vähän, ainakin minun mielestäni, tarvitsisivat edes jonkin sortin opastusta ihan siihen opettamiseenkin. Että niinko se ei välttämättä riitä, että niille opettaa sen kuulantyönnön alkuasennon... 

No. Vedetään sitten yläasteen liikuntatunteja vaan ja unohdetaan se didaktiikka. Ainakin toistaiseksi. Mutta ennenkuin kentälle päästään, pitää liikunnanopinnoissa olla teoreettinen vaihe. Esimerkiksi lentopallon peluunhan oppii parhaiten siten, että ensin tutustutaan lajin historiaan. Sitten opetellaan paperilta säännöt, kentän mittoineen jne. Sitten näistä pidetään kirjallinen koe, jossa ne kentän mitat on syytä osata ulkoa. Tämän jälkeen voidaan siirtyä harjoituskentälle, jossa alkuverryttelynä 40-50 opiskelijaa hyppii kolmessa rivissä samaan tahtiin haara-perus.

Tämä vanhempi, noin 7-kybänen tieteenharjoittaja on myös kova puhumaan päälle/olemaan antamatta suunvuoroa. Kyllä sille toki yhden asian sai loppuun astikin sanottua kun sanoin että "Let me finish." Sanalla sanoen meillä taitaa olla liikunnanopettamisesta vähän eriävät mielipiteet, jopa siinä määrin että tuli myös kysyttyä että "No mihinkäs te sitten mua edes tarvitsette jos kerran noin on?" Juu, ne tarvitsevat tällä hetkellä mua käsipallon modernien taktiikoiden ja -tekniikoiden saralla. Että ne pitäisi saada opetettua liikuntaa alakouluihin opettamaan meneville. Koska niistä on siellä todella paljon hyötyä. Voimisteluun ja erilaisiin pienleikkeihin/-peleihin pitäisi kuulemma saada myös apua.

Minä ymmärrän kyllä että liikunnanopettajan pitää noin periaatteessa hallita opettamiensa lajien perusteet mutta että käsipallon taktiikat... No. Edu.fi tarjoaa meille harjoitteita myös käsipalloon. Että mars sinne sitten.

Pitkin Asmaraa pyöräillessä kuntokin on kasvanut. Lomapaino -5 (litraa) and counting. Ollaan kohta uudella kymmenluvulla, alaspäin. Kun vaan tulisi tuosta palautumisestakin jotain. Myös yöllinen vaivaton hengittäminen olisi kiva asia.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Liikenne-antropologiaa

Viikon verran yksinhuoltoa taas takana. On ollut mukavaa, varsinkin kun samaan aikaan on koittanut aloitella omia duuneja ("Lindströmmin mappeja" lukien, opetusmateriaaleja kääntäen, collegella vieraillen yms. kokoustaen), hoitaa räkäistä mukulaa (ei sitä niin hoitaa ole tarvinnut mutta paikalla on pitänyt olla), setviä ylisuurta sähkölaskua. Täällä sähkölaskut tulevat "pikkuisen" myöhässä. Tämä nyt saatu oli tammikuulta ja vain arviolta 25-kertaa normaalin laskun suuruinen. Toisin sanoen olen koittanut saada vuokraemäntään yhteyttä, ja olen saanutkin. Paikalle en ole akkaa onnistunut raijaamaan. Sen sohvatkin ovat vielä tuossa. Fillarinkin sain korjautettua. Nyt toimivat vaihteet sun muut keskiöt eivätkä ketjut sano enää koli koli. On ollut happi välillä vähän kortilla...

Tänään ei kuitenkaan valiteta noista. Tänään valitetaan eritrealaisten liikennekäyttäytymisestä, tarkemmin sanottuna jalankulusta.

Autoilu näiltä sujuu ehkä aavistuksen organisoidummin kuin ugandalaisilta. Tämä saattaa toki olla illuusiotakin koska autojen määrässä on jooonkinmoinen ero. Kameleiden, hevosten ja aasien ohjastamisen arviointiin mun kompetenssini ei riitä joten annetaan noista eritrealaisille vaikka sitten kiitettävä arvosana.

Mutta se kävely! Voi Herran perkele että voi olla vaikeata!

Muistanette kun Ugandassa kävin sotaani liikennettä vastaan kävelemisen puolesta? Se oli näin jälkikäteen ajatellen taivas. Kas kun ugandalaiset sentään kykenivät kadun ylitykseen lähtiessään yleensä kääntämään päätään ja katsomaan josko stradan voisi ylittää. He myös ylittivät kadun kohtalaisen "suorakulmaisesti".

Nämä... Eivät vaan pysty. Kulkusuuntaan ei katsota, takaa tulevaa liikennettä ei seurata, keskellä katua kävellään neljä rinnan vaikka vieressä on tyhjä jalkakäytävä, kulkusuuntaa muutetaan 90 astetta täysin ilman näkyviä syitä jne. Tie ylitetään loivasti siten, että tielle astumisen ja tieltä poistumisen väliin jää vähintään 30 metriä. Tämän ajoradalla hortoiluhetken aikana noudatetaan erityisen tarkasti ym. koodia.

Oikeasti. Kävin juuri äsken fillarilla kauppahallilla. Ajelin hissukseen maastopyörän ykkösvaihteella. Tästä huolimatta kuusi ihmistä meinasi jäädä alle, jokaisen näistä hypähdettyä täysin arvaamatta eteen tai katsellessa väärään suuntaan. Bonus-topan annan tapaus numero seitsemälle. Tämä neitokainen tuli kauppahallin ovesta ulos, takaviistoon kaverilleen jutellen ja ajoi puun takaa naamansa suoraan mun olkapäähäni kun taluttelin siinä jalkakäytävällä fillaria. Rupesi sitten vielä avautumaan meikäläiselle.

Tämä katsaus ei sitten kata vanhoja mummoja ja -ukkoja. Nehän nyt hortoilevat ihan joka maassa miten sattuu. Muutenkin kyseessä on noin kolmen kuukauden otanta, eli tämän aamuinen ei ole millään lailla erityistä.

Tyhmyyttä vai Afrikan Sarven arroganssia...? Verrokkiryhmän melkein viisivuotias osaa kulkea kävellen kaupungissa keskiverto eritrealaista paremmin. Tuli vähän ilkeästi mieleen, että jos sitä noin hyvin on taistelukentälläkin seurattu ympäristöä niin ei se ihme ole ollut että niitä marttyyrejä on syntynyt läjittäin.

Voi tietysti olla että tämä yleistykseni koskien kansakunnan liikennekäyttäytymistä on väärä, sillä onhan eritrealaisia aika liuta ulkomaillakin. Ehkä ne ovat vaan ne kivipäisimmät jääneet tänne.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Mitähän ******* taas?

Horra Siti. Kai se joku Accord on, en tiedä. Semmoinen on nyt sitten tulossa, muovipussit penkeissä jne. Zigulia ja Mossea piti kuulemma hinkata suojeluskuntamanttelilla että... Millähän tätä?

 Juu. Aloittelen hommia ja olen tänään jo saikulla. Tai siis himassa koska U:lla on räkätauti ja Vaimo Johannesburgeilee. No, onnistuu se lukeminen kotisohvallakin.

Käytiin likkojen kanssa pyhänä Asmara Palace-hotellilla pitsalla ja leikkipaikalla. Ulkoallas näkyi olevan tyhjänä jne. Pitsa oli hyvää, premissit ysärit mutta siistit. Kävellä lompsuteltiin sitten takaisin kaupan kautta ja tultiin tähän. Tuo taustalla näkyvä tie on siis se meidän kävelemä, tultiin oikealta kulman takaa ja jatkettiin kuvasta ulos vasemmalle. Eli tämä on siis T-risteys.

Jos katsotte oikein tarkkaan, näette tuossa sähkötolpassa vihreän kaulapannan. Näette maassa myös karvaa sekä tuossa seinässä tummaa. Joo. Se on verta.

Eli siis kävellessämme ohi rupesin katsomaan että minkäs karvatakin siihen on joku unohtanut. Katsoin tarkemmin.

Kuvitelkaa tuota tolppaa vasten keskikokoinen koira, selkä päin tolppaa. Kuvitelkaa koiran kaikki neljä jalkaa rigor mortiksessa sojottamassa suorina. Kuvitelkaa koiran kurkku viillettynä auki kaularankaan asti ja sen pää retkottamassa melkein irtipoikki elukan rinnalla.

En jäänyt ottamaan kuvaa. Pääsin kyllä juttelemaan asiasta U:n kanssa joka näki sen. E. ei onneksi huomannut elukkaa kunnolla.

Ymmärrän että tässä maassa on tapahtunut ja tapahtuu ihmisillekin kamalia. Että mitä yhdestä koirasta? Sen vaan sanon että aika häiriintymisiä tämä meno taitaa saada aikaan. Kun ollaanhan me meinaan toukokuun lopussa nähty ne monotetut ja päällä hypityt koiranpennutkin. Minkälaiselle ihmiselle tulee mieleen rituaalimurhata viaton elukka noin?

P.S. Nykäskylässä olisi saanut pamppu laulaa ja maijan ovet käydä eilen oikein tosissaan.